Captain’s Dinner memoar/muistelu 25.5.2024

Hyvissä ajoin, jo huhtikuussa ilmoittauduin turkulaisyhdistyksen puheenjohtaja Peterin lähettämän ennakkokyselyn perusteella. Monesti olin ajatellut vastaavaan tilaisuuteen lähtemistä, aina oli ollut jokin keväinen este; veneenkunnostusta, mökin maalausta, nurmikon ajoa tai ties mitä.

Nyt kun ilmoittauduin ajoissa, tuli päivä varattua kalenteriin ja sitä myöten myös ajatuksiin.

Kun majoituspaikaksi ajattelemani hosteliksi muutettu Bore-laiva antoi mahdollisuuden nostalgiseen laiva-asumiseen, oli päätös varsin motivoivalla pohjalla.

Kokouspäivän saapuessa lähdin ajamaan kohti Turkua. Kerrankin hyvissä ajoin. Päivä sattui sään puolesta alkavan kesäkauden huippua, auton ilmastointilaitetta pääsi testaamaan. Hyvinhän tuo onneksi näytti toimivan. Kun en ole Turussa aikoihin käynyt päätin ajella navigaattorin mukaan. Päästyäni kaupunkialueelle, totesin navigaattorivalintoja parempiakin reittejä löytyvän. Ohjaus tapahtui nimittäin pääteiden kautta satamaan vievää reittiä. Rautatien rakennustyö näytti tekevän reittivalinnasta ruuhkaisen ja hitaan. Onneksi tuli lähdettyä ajoissa.

Lopulta Bore-laiva, aikoinaan ”Bore-Nollana” tunnetuksi tullut kokous- ja majapaikkamme tuli kaupunkihorisontin takaa näköpiiriin

AboeMarin parkkipaikka näytti olevan yhteydessä aluksen sisäänkäyntiin. Rajoitettu neljän tunnin kiekkoparkkiaika venytettiin vuorokauteen Borelta saadulla dispanssilla.

Alkoi tutustuminen majapaikkaan. Vanhan ajan pasiseeri näytti päällisin puolin oikein hyväkuntoiselta. Kuulinkin myöhemmin aluksen telakoinnin tapahtuneen viime syksynä Naantalissa. Ulkosivut oli maalattu kauniisti, ja venekansikin, jolle pääsin hyttikäytävän päästä näytti samoin hyvin huolletulta ja kunnostetulta. Ainoastaan kansilankut olivat joiltakin osin huonossa hapessa, mutta vaikutti siltä, että niidenkin kunnostustyöt olivat aluillaan.

Hyttiin päästyäni ihmettelin, että onko kyseessä asiakaskäyttöön valmisteltu hytti, hyttärien käynti oli ikään kuin vielä kesken. Pino lakanoita ja pyyheliina olivat punkan päällä. Tiedusteltuani asiaa infosta sain kuulla, että petaus on heidän standardissaan jätetty asiakkaan kontolle. Mietin, kuinka pitkä aika siitä oli, kun viimeksi olin itse sijannut vuoteeni laivassa. En muistanut …

Myöskin hytissäni selkeästi hiljattain tehdyssä pintarempassa turkki oli jäänyt vaille kunnostusta. Ikivanha kokolattiamatto oli mielestäni luokattoman kulunut ja jopa epämiellyttävän likaisen näköinen. No nukkuahan täällä vaan aioin.

Tästä jutusta ei pitänyt tulla hostelin arviointi, mutta kuitenkin… Siirtyminen kokoustiloihin tapahtui aikanaan ja vanha, runsaasti puurakenteita sisältäneet vanhan laivan rakenteet saivat mielialan jälleen kohoamaan. Tervetuliaismaljat nautimme aluksen baarikerroksessa. Siellä jo alkoi tutustuminen lähiseurueisiin. Puheenjohtaja capt. Peter Lindbergin toivotettua porukan tervetulleeksi siirryttiin kerrosta alaspäin aluksen ruokasaliin. Isännät olivat nähneet vaivaa ja plaseeranneet osanottajat pöytiin ja ainakin omalta osaltani oikein sopivasti. Ruokasalissa sattuikin näköpiiriin lisää tuttuja merenkulkijavuosien varrelta. Paitsi puheenjohtajaa, jonka kanssa olimme tutustuneet jo nuoruusvuosina Porkkalan saaristossa tai Suomen laivastossa ”veneillessämme”. Suureksi yllätyksekseni lähistöllä istui muiden muassa opiskelutoverini capt. Heikki Laakkonen viehättävän Olga vaimonsa kanssa. Samoin monia muita tuttuja kasvoja näkyi lähihorisontissa.

Päivälliset jatkuivat erinomaisen ruuan ja mukavan seuran parissa. Lopulta siirryimme seurustelemaan alati vaihtuvissa ryhmissä takaisin kerrosta ylemmäs baarin puolelle. Miellyttävä ilta loppui monien mielestä aivan liian aikaisin ja kotiinlähdön aika koitti, paikallisille lähimaastoon, meille vierailijoille joko hostelin, alunperin s/s Boren hyttiin tai Turun seudun muihin majoituslaitoksiin.

Itse uinailin entisen pasiseerilaivan hytissä ilmavaihtoflektin tuoman tutun ja tuvallisen tunnelman merkeissä.

Paikalla oli 5 jäsentä Helsingin Laivanpäällikkö yhdistyksestä, mitä nyt oli hiukan vähemmän, kun viime vuosina on ollut.

Bore laiva on kuitenkin mitä mainioin paikka pitää nämä tilaisuudet, ja täytyy toivoa että nämä jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Kiitokset isännille hienosti toteutetusta ja mieleenpainuvasta tilaisuudesta.

Jaakko Hernesniemi