Årets Captain`s dinner var återigen en glädjefylld tillställning och det var ett nöje att se att några verkligt överraskande gäster hade anlänt. Det visar att gamla sjökaptener gärna träffar gamla bekanta och vänner.
47 personer hade anlänt och några personer insjuknade, vilket hindrade dem från att komma till festen.
I början hade vi ungefär en timmes bakgrundsmusik och alla hann prata med sina vänner. Att döma av pratstundens ljud fanns det mycket att prata om, och jag antar att alla inte hann prata med alla de ville.
Jukka-Pekka Bäckström ansvarade för musiken och han spelade cello. De flesta gillade att vi hade lite musik även den här gången. Jukka-Pekka spelar många olika instrument, och det var redan preliminärt prat om nästa år.
Efter detta höll ordföranden för HSF ett kort välkomsttal. Han berättade med några få ord vad föreningen gör idag. Det han tog upp var att samarbetet mellan de Finska befälhavareföreningarna kunde vara lite bättre. HSF är nu den förening som försöker få andra att engagera sig. Rauma och Åbo svarar för detta, men på andra håll är det ganska tyst. Avstånden är långa, men många saker kan också hanteras på distans nuförtiden. Eftersom Finland inte direkt är ett sjöfartsnation har dessa föreningar mycket expertis från kust till kust som skulle kunna utnyttjas. Ingen kommer dock och frågar, utan ordet måste tas dit det är avsett.
Dessa föreningar är också politiskt obundna och bedriver inte facklig verksamhet. Och då kan de vara som experter.
Det var ett nöje att se att den estniska föreningen var här. Peeter Allast, styrelseledamot i den estniska föreningen, hade kommit till Finland för detta ändamål med sin fru. De hade inte tid att stanna särskilt länge eftersom den sista båten till Tallinn inte går på lördagar. Nu återgår samarbetet med den estniska föreningen till den nivå det brukade vara, och det är verkligen trevligt.
Maten och servicen var återigen riktigt bra. Vi har turen att kunna ordna allt på Handelsgillet. Många föreningar har svårt att hitta lämpliga lokaler för att anordna fester, ännu mindre sådana som har rimliga priser.
Kvällen gick medan de gamla sjömännen började minnas gamla resor runt om i världen. Det är verkligen en av de bästa sakerna med dessa händelser. När en gammal sjöman berättar för någon som inte vet vad det är fråga om vad som hänt i någon hamn, kommer de förmodligen att tro att det inte ligger någon sanning i det. Men när den gamle sjömannen lyssnar förstår han vad som hänt och har säkerligen upplevt samma saker själv.
Nuförtiden tillbringar fartyg så lite tid i hamn att det egentligen inte finns tid för något annat än arbete, och besättningen är liten.
Eftersom detta också är nästan det enda tillstälningr där medlemmar från olika föreningar träffas är det nog viktigt att dessa middagar också organiseras i framtiden. I Finland har vi dock en dålig vana att dra oss tillbaka till våra egna saker, och det leder ganska ofta till att allt vill ta slut.
Sanningen är att ingen egentligen talar för oss, och om de gör det är det oftast något negativt. Det enda sättet är att presentera oss själva och säga att det arbete vi gör kring sjöfarten är viktigt. Det betonas ännu mer när vi klär oss lite bättre. En uniform och lite längre klänning för damerna ger alltid lite mer högtidlighet åt tillställningarna. Det brukar även allmänheten märka.
Det har också varit ett nöje att se att damerna verkligen har uppskattat dessa tillställningar. De har också gjort ett viktigt jobb genom att ta hand om hemmet och barnen medan männen har varit borta.
Nu har världen också förändrats så mycket att män också stannar hemma för att ta hand om hemmet och barnen, och det är en fantastisk sak. Många av damerna har blivit vänner, och vad är bättre än det.
Hösten är också en utmärkt tid för dessa tillställningar, eftersom årstiden är vad den är, och ett litet fest väcker alltid glädje i livet.
Vi har goda skäl att fortsätta traditionen och uppmuntra unga människor att delta på ett eller annat sätt. De är vår framtid. Om vi kunde tända en gnista hos dem skulle de också se hur trevligt vi alltid har. Vi ses igen nästa år.
Tämän vuoden Captain`s dinner oli taas iloinen tapahtuma ja oli ilo nähdä, että paikalle oli saapunut todella yllättäviä vieraita. Se kertoo sen, että vanhat merikapteenit haluavat tavata vanhoja tuttujaan ja ystäviään.
Paikalle oli saapunut 47 henkilöä ja muutama sairastuminen tuli, mitä sitten esti muutamien tulo juhlaan.
Alussa meillä oli tunnin verran tausta musiikkia ja kaikki ehtivät silloin vaihtaa kuulumisiaan tuttujen kanssa. Puhesorinasta päätelleen keskusteltavaa riitti, ja varmaan kaikki eivät ehtineet keskustella kaikkien kanssa ketkä he olisivat halunneet.
Musiikista vastasi Jukka-Pekka Bäckström ja hän soitti Selloa. Suurin osa piti siitä, että meillä oli hiukan musiikkia myös tällä kertaa. Jukka-Pekka soittaa monta eri instrumenttia, ja oli jo alustavasti puhetta ensi vuodesta.
Tämän jälkeen HLY:n puheenjohtaja piti pienen tervetuliais puheen. Hän kertoi muutamalla sanalla mitä yhdistys tänä päivänä tekee. Sen mitä hän toi esille, että yhteistyö Suomen päällikkö yhdistysten kanssa voisi olla hiukan parempi. HLY on nyt se yhdistys mitä yrittää saada muut mukaan. Rauma ja Turku vastaavat tähän mutta muualta on sitten aika hiljaista. Välimatkat ovat pitkät mutta monta asiaa voidaan myös hoitaa tänä päivänä etänä. Koska Suomi ei ole oikein mikään merenkulku maa, niin näillä yhdistyksillä on paljon asiantuntemusta laidasta laitaan, mitä voisi hyödyntää. Kukaan ei tule kuitenkaan kysymään, vaan kyllä sana on vietävä sinne, minne se on tarkoitettu.
Nämä yhdistykset ovat myös poliittisesti sitoutumattomia ja eivät harjoita ammattiyhdistys toimintaa. Silloin vaivat toimia pelkästään asiantuntija roolissa.
Ilo oli nähdä, että Viron yhdistys oli paikalla. Viron yhdistyksen hallituksen jäsen Peeter Allast oli tullut tätä varten Suomeen vaimonsa kanssa. He eivät ehtineet olla kovin pitkään koska viimeinen laiva Tallinaan ei kulje lauantaisin. Nyt on taas yhteistyö Viron yhdistyksen kanssa palaamassa sille tasolle mitä se on ollut, ja se on todella mukavaa.
Ruoka ja palvelu oli taas kerran todella hyvää. Meillä on onnellinen tilanne, kun me voimme järjestää kaikki Handelsgilletin tiloissa. Monella yhdistyksellä on vaikeuksia löytää sopivia tiloja juhlien järjestämiseen, puhumatta siitä, että kohtuu hintaisia.
Ilta sujui, kun vanhat merimiehet alkoivat muistella vanhoja matkoja maapallon ympärillä. Se on varmasti myös näitten tilaisuuksien parhaita asioita. Kun vanha merimies menee kertomaan mitä on vuosia sitten tapahtunut jossain satamassa jollekin mitä ei oikein tiedä asiasta mitään niin hän varmasti luulee, että siinä ei nyt ole mitään perää. Taas kun vanha merimies kuuntelee, hän ymmärtää mistä on kyse ja on varmasti itse kokenut samoja asioita.
Tänä päivänä laivat ovat niin vähän aikaa satamassa, että ei oikein ole aikaa mihinkään muuhun, kun työtekoon, ja miehistö on pieni.
Koska tämä on myös melkein ainoat tapahtumat missä eri yhdistysten jäsenet tapaavat on kyllä aika tärkeätä, että nämä illalliset järjestetään myös jatkossa. Meillä on kuitenkin Suomessa sellainen paha tapa, että vetäydytään omiin oloihin ja se johtaa aika usein siihen, että kaikki tahtoo loppua.
Tosi asia on myös, että kukaan ei oikeastaan puhu meidän puolestamme, ja jos puhuvat on yleensä jotain negatiivista. Ainoa tapa on tuoda itsemme esille, ja kertoa että työ mitä merenkulun ympärillä tehdään, on tärkeätä. Se vielä hiukan korostuu, kun puetaan vähän parempaa päällä. Uniformu ja rouvilla vähän pitempää tuo aina hiukan enemmän juhlallisuuta tilaisuuksiin. Sen huomaa yleensä myös suuri yleisö.
On myös ollut ilo seurata, että rouvat ovat todella tykänneet näistä tilaisuuksista. Hekin ovat tehneet tärkeätä työtä, kun ovat hoitaneet kodin ja lapset kun miehet ovat olleet poissa kotoa.
Nyt on maailma myös muuttunut niin paljon, että miehet myös jäävät kotiin hoitamaan kodin ja lapset, ja tämä on hieno asia. Moni rouvista ovat tulleet ystäviä, ja mitä sen parempaa.
Syksy on myös hieno ajankohta näille tilaisuuksille, koska vuodenaika on mitä se on, ja pieni juhla tuo aina iloa elämään.
Meillä on hyvät syyt jatkaa perinnettä ja kannustaa nuoria mukaan tavalla tai toisella. Heissä on tulevaisuutemme. Kun saisimme kipinän syttymään heissä, hekin näkisivät, kuinka mukavaa meillä aina on. Ensi vuonna nähdään taas.
Stig Sundberg
